olen fiktiivinen

Mun tekstit on jo pidemmän aikaa ollut kun otteita kolmetoista vuotiaan tytön päiväkirjasta. Vihaa, itseinhoa, masennusta, rakkautta ja pää pilvissä leijumista. Mä en ole rakastunut. Mä en tiedä edes mitä se tarkoittaa. Mä en ole myöskään masentunut, vaikka mun pukeutuminen noudattaa tiukkaa yhden värin koodia. Mä otan kiinni ajatuksista ja kipinöistä joita mussa välillä herää. Ne ei kumminkaan ole täysiä totuuksia elämästä ja musta. Ne on paisutettuja hetkiä. Mä toivon, että mun teksteihin osattaisiin suhtautua kriittisesti. Ne on fiktiota pienillä totuuden jyvillä.