17042016

Heräsin. Makasin sängyssä hetken. Kello löi kaksi. Nousin. Tarkistin mikä päivä tänään on. Katsoin vielä yhden jakson toisensa perään. Tein viikon alussa listan mitä pitää tehdä. Lykkäsin tekemistä taas huomiseksi. Tarkistin mikä päivä tänään on. Mietin tuloksetta milloin olen viimeksi käynyt suihkussa. Jätin tavaroita hetkeksi ympäri asuntoa. Sanoin itselleni, että huomenna on maanantai, uusi päivä ja uusi alku. Valehtelen itselleni. Ikävöin kovasti. Iso- ja pikkuviisari tuntuivat juoksevan kilpaa. Mietin koska kisa loppuu. Koska aika loppuu? Toivoisin sen loppuvan pian.

28

Tällä hetkellä en tiedä mitä tunnen. Olen tyhjä ja surullinen, mutta helpottunut. Sana helpottunut on oikea sana, mutta soimaan sen ajattelusta itseäni. Koitan täyttää itseäni faktoilla ja hukuttamaan tunteeni. Tunteet ahdistavat minut nurkkaan. Nyt on helpompi olla keskellä huonetta. Siellä mihin kaikki tuijottavat ja jossa ei voi olla oma ja aito itsensä. Tällä viikolla olen saavuttanut kaksi etappia. Mahdollisuuksien ja avoimen elämän. Lopullisen ja päättyneen. En osaa, enkä halua ajatella kumpaakaan.
Tällä hetkellä olen surullinen elämästä ja sen monipuolisuudesta.