teemana tärähtäneisyys

Vastakohtana ainaiselle ihmisten täydellisyyden tavoittelemiselle nämä kuvat. Oon oppinu rakastmaan yötä ja sen pimeyttä. Ainaiset samat tiet ja polut muuttuu jännittäviksi ja pieniki rapina kuulostaa pelottavalta kunnes tajuaa tuulen heiluttelevan oksia. Pakenin eilen koulua ja juoksin helsingin yöhön. Viiden paidan turvin pysyin lämpimänä. En tosiaankaan odota ton jääkauden alkua innoissani.

Tänään en kumminkaan päässyt karkuun vaan jouduin kohtaamaan todellisuuden ja nyt toivon pääseväni kemian läpi ensimmäisellä kerralla. Tällä hetkellä vähimmäisvaatimus 20% oikein kokeesta tuntuu mahdottomalta. Postauksiani kommentoiden paljastan, että ei mulla pää lyö tyhjää näitten kanssa. En vaan saa asioita alotettua enkä ilmastua itteäni selkeästi! Viimeiset kymmenen postausta oon varmaan sanonu samaa tai ainaki ajatellu. Mulla on energiaa jonka suuntaan väärin.