18.7.2012

Päivästä päivään

Untitled Tiiän tiiän oon ollu laiska ja ilmeisesti jotkut on jo ootellu, että postaisin (ton ajatteleminen sai mut hymyilemään). Paljastan tässä nyt mitä oon tehny viimeset kaks viikkoa tai oikeestaa taisin jo paljastaa siinä yhessä tosi hehkeessä videossani. Oon siis ollu töissä kaupassa, jonka seurauksena mun kädet ja kaikki muutki olemattomat ja oleelliset paikat on kipeinä, oon käyny ahkerasti kaupungissa ettimässä mekkoa ja kenkiä, ratsastanu pelkällä riimulla, tehny vaikeen päätöksen, pakannu tavaroita laatikkoihin, tehny juustokakkuu, nukkunu lattialla, ollu kavereitten kanssa, kattonu youtubesta ihania brittipoikia, kuunnellu hyvää musaa ja ajanu auringonlaskuun.

Nyt ei tuu tän pidempää postausta. Pieni päivitys. Mua harmittaa iha hirveesti ku mulla ei oo tällä hetkellä kunnollista kameraa nii en voi oikeen kuvailla ja vihaan tehä näitä tylsiä postauksia, joissa mulla on vaa yks kuva, mut näist on vähä niinku tullu jo tapa. Pahatapa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiva kun postasit!

Oon itte ettiny hoitohevosta jo tosi kauan enkä vaan löydä mistään. Oot tosi onnekas kun sulla on toi birna ja saat vielä ratsastaa sillä tolleen riimullakin ja ilman satulaa!

Toivottavasti mäki löytäsin oman hoitohevosen.. :/

Tuuli

Ona kirjoitti...

Oot iha oikeessa, että oon tosi onnekas! Oma hoitohevonen ei löydy muuten ku vaan ettimällä. Älä huoli kyllä joku vielä kaipaa sunkaltasta hoitajaa hevoselleen. Mulla sattu olemaan jotenki vaa nii perhanan hyvä tuuri, että jotenki kaikki vaa tapahtu tosi sujuvasti ja luontevasti (voisin tehä tästä vaikka erillisen postauksen...). Ja kannattaa muistaa, että jos hoitohevosen saa nii on turha odottaa mitää kauheita vapuaksia sen suhteen mitä hevosen kanssa saa tehdä, vaan pitää osottaa hevosen omistajallekin luottamusta ja osottaa pysytvänsä hoitamaan hevosen ja kantamaa siitä vastuun. Mun onneks Jaana luottaa muhun ja mä luotan siihen niin saan tehä lähes mitä vaan Birnan kanssa. Tottakai toi riimulla ratsastaminen on riskialtista, mut näin vuoden jälkee pysytyn tekemään tollasta, koska luotan Birnaa ja se luottaa muhun. Oman hoitohevosen löytämine varsinki pk-seudul on tosi haastavaa, mut ei mitenkää mahotonta. Joten kannattaa vaa yrittää ettiä!